Suomen Lähetyssanomat 6-7/2004

Kuka tahtoo naisen evankelistaksi

Meseret Zelleke opiskelee Hosainan teologisen seminaarin kolmannella vuosikurssilla. Hän tahtoo seurakuntatyöhön, mutta haluaako yksikään seurakunta palkata evankelistaksi naista?

Meseret Zelleke on vuosikurssinsa ainoa nainen. Opiskelemaan pääsy vaati paljon työtä, ja työn saanti opintojen jälkeen näyttää epävarmalta siitäkin huolimatta, että kasvava Mekane Yesus -kirkko kamppailee työntekijäpulan kanssa. Naisille asetettujen ennakko-odotusten rikkominen on Etiopiassa vaikeaa.

Meseret on kotoisin Hosainan läheltä, pienestä Letebon seurakunnasta. Ennen seminaariin pääsyään hän on toiminut seurakunnassaan vapaaehtoisena nuorisotyön vastuuhenkilönä. Hän on ollut mukana tiimissä, joka suunnittelee nuorisotyön varainhankintaa.

“Nuoret ovat keränneet rahaa toimintaan avustamalla talojen rakentamisessa. Rahaa on kerätty myös kuoron asusteisiin sekä kirkon peltikattoon. Työhöni on kuulunut lisäksi rukousryhmien ja pyhäkoulun vetämistä, saarnaamista jumalanpalveluksissa sekä naisten opetusta”, Meseret kertoo.

Toimeliaisuutensa ansiosta Meseret pääsi myös opiskelemaan. Hiippakunta etsi alueen seurakunnista aktiivista naista, jolle voitaisiin antaa opiskelustipendi Hosainan teologiseen seminaariin. Meseret valittiin useasta ehdokkaasta.

Meseret otti tarjouksen innolla vastaan. Hänellä oli paljon uskonasioihin liittyviä kysymyksiä, joihon hän ei ollut koskaan saanut kunnollista vastausta. Nyt hän sai mahdollisuuden oppia Raamattua voidakseen julistaa ja saarnata muille.

Meseretiä rangaistiin kirkossa käynnistä
Meseretin pääsy teologiseen seminaariin ei ollut itsestäänselvyys. Hänen vanhempansa eivät olleet kristittyjä ja vastustivat aluksi tyttärensä vakaumusta. Aina kun Meseret kävi kirkossa, siitä rangaistiin kotona. Vanhemmat yrittivät viimeiseen asti saada Meseretiä hakeutumaan ala-asteen opettajan koulutukseen teologisten opintojen sijaan. Meseret oli kuitenkin päättäväinen ja pääsi lopulta seminaariin opiskelemaan.

Nyt Meseret on viimeisellä vuosikurssilla. Vanhemmat ovat vähitellen tottuneet hänen kristilliseen vakaumukseensa, ja välit kotiin päin ovat jo kunnossa.

Meseret kertoo olevansa tyytyväinen siihen, mitä seminaari on tarjonnut. “Seurakunnassa toimiessani yritin turhaan saada vastauksia kysymyksiini, jotka koskivat uskonasioita. Täällä olen saanut paljon vastauksia. Nyt ihmiset voivat vastaavasti tulla kysymään minulta! Myös saarnaaminen ja opettaminen tuntuvat nyt helpommilta.”

Tulevaisuus on Meseretillä vielä auki. On todennäköistä, ettei hän saa töitä omasta seurakunnastaan. Seurakunnalla on näet aikomus kouluttaa joku seurakunnan miehistä evankelistaksi. Naisten onkin hyvin vaikea saada palkallista työtä seurakunnista.

Haaveita ja tavoitteita Meseretillä silti on. Hänen toiveenaan on, että hiippakunta palkkaisi hänet esimerkiksi koordinoimaan naistyötä. Lisäksi hän haluaisi päästä joskus Addis Abebaan opiskelemaan teologian kandidaatiksi. Jos töitä ei seminaarin jälkeen löydy, Meseret palaa kotiin ja palvelee seurakunnassaan vapaaehtoisena kuten tähänkin saakka.