Makaan sohvalla flunssan kourissa. Päivä on pimeä ja harmaa. Mietin, kuinka paljon fyysiset asiat vaikuttavat tunteisiimme ja ajatuksiimme.

Koko syksy on mennyt jotenkin sumussa. Olen ollut entistäkin hajamielisempi (sitä olen tosin muutenkin) ja keskittymiskyky on nollassa. Eilen luin kolumnin, jossa kolumnisti kuvaili kaamosmasennustaan. Löysin samoja piirteitä itsestäni. Vaikuttaako lumettoman kaamoksen pimeys minuunkin?

Sytytän kynttilän tuomaan hieman lämmintä valoa. Valot, värit, luonto, ympäristö, jonka keskellä elämme - ne kaikki vaikuttavat siihen, mitä sisältä olemme. Siihen vaikuttaa myös oma fyysinen tilamme. Sairaus ja kipu saavat aikaan väsymystä ja ärtymystä. Mitä vähemmän liikun, sitä väsyneempi olen.

Viime syksynä kaamos ei saanut minua valtaansa. Uskon että syynä oli se, että treenasin silloin maratonille. Monena iltana, pitkän ja uuvuttavankin työpäivän jälkeen lenkkipolku kutsui. Sekä kaupungin valot tihkusateisena iltana että keskuspuiston luonto kirkkaana maanantaipäivänä saivat mielen virkeäksi. Ihmettelin vain, kun ihmiset ympärillä valittivat väsymystä ja pimeyttä. Minua ei väsyttänyt yhtään! Nyt on toisin.

Tällaisiksi Luoja meidät loi. Entisajan maailmassa, ennen teollista vallankumousta tai tietokoneita, työt olivat fyysisempiä kuin tänään. Mutta vielä edelleen teknisten huippusaavutusten aikakaudellakin aivojemme toimintakyky on riippuvainen fyysisen kehomme hyvinvoinnista.

Luonnonlaeista emme pääse eroon - kunnioittakaamme siis niitä. Jumala loi meidät kauniiksi. Pitäkäämme siis huolta tästä Luojan luomasta ruumiista ja mielestä. Heti siis lenkille, kunhan flunssasta toivutaan!