Mitä tarkoittaa se, että jokin asia on pyhä? Pastori Pertti Luumi on sanonut, että pyhä “hämmentää, pysähdyttää, vavahduttaa, koskettaa. — Pyhyyden kokeminen on vallatuksi, kosketetuksi tulemisen kokemus.”

Eikö elämä ole juuri tällaista? Se on niin usein sekasortoista ja hämmentävää. Tuo “vallatuksi tulemisen kokemus” on hyvä sana kuvaamaan sitä, miten jokin hetki elämässä pysähdyttää totaalisesti. Se on hetki, jota en pysty itse hallitsemaan. Hetki joka on täynnä vihaa tai rakkautta tai molempia. Hetki, jolloin elämän käsittämättömyys saa minut valtaansa.

Voisiko siis olla niin, että elämäni on pyhää? Voisiko elämäni, jonka täyttää työ, harrastukset, kaupassakäynti ja telkkarin katsominen olla pyhää? Kun ajattelen näin, tulen siihen tulokseen että kyllä, elämäni on pyhää. Mutta kaikki, mitä elämälläni teen, ei ole pyhää.

Helposti pakenen itse elämää ja sen kaaosta esimerkiksi tv:n maailmaan. Tämä pako voi joskus olla tietoistakin. Kun avaan telkkarin, suljen itseni - sekä ulkomaailmalta että minältäni. Silloin ei tarvitse ajatella omia ajatuksia, tuntea omia tunteitaan, pohtia omia ongelmiaan. Ne ajat elämässäni eivät ole pyhää, koska ne eivät ole elämää, vaan jotain korviketta.

Haluan elää! Haluan kokea ihmetystä ja hämmennystä, vihaa ja rakkautta. Haluan tuntea elämän koko kirjon ja tuskan, vaikka se onkin joskus pelottavaa. Haluan muistuttaa itselleni joka päivä, että minun elämäni on ainutkertaista ja pyhää, jotta osaisin käyttää aikaani sen mukaisesti. Tässä ohjeeni vuoden jokaiselle päivälle: Pyhitä tämäkin päivä.

Meidän elämämme on pyhää: ilomme, unelmamme, toivomme, pelkomme, tuskamme ja rakkautemme. Pyhää on kaikki se aika, mitä käytämme toisen ihmisen lähellä. Pyhää on se kun iloitsemme niistä lahjoista, joita Jumala on meille antanut: jokapäiväisestä leivästä, työstä, perheestä, luonnosta. Meidän on tarkkaan kuunneltava ja katseltava, mikä meidän elämässämme on pyhää. Sillä kaikki se tulee Jumalalta. “Hänessä me elämme, liikumme ja olemme.”