Sunnuntaina olin vierastalolla syömässä lounasta, kun alkoi kuulua hirveää ratinaa, kuin olisi
ammuttu konekiväärillä. Kun menin ulos, syy selvisi: puu oli kaatunut vierastalon sähkölankojen päälle. Sähköjohto oli katkennut parista kohtaa ja sähköt menivät poikki yli vuorokaudeksi koko alueelta. Nyt on kaikki taas kunnossa.

Tänään opetin vähän Bisratille (koko kirkon ainoa atk-tukihenkilö) PageMakeria ja PhotoShoppia. Page Makerin kohdalla tosin hävetti taitoni, sillä kun olin niin tehokkaasti tutustunut Publisheriin, olin ehtinyt kokonaan unohtaa, miten PM toimii… Mutta ehkä sain jotain opetettua. Ensi viikolla jatketaan.

Suoraan töistä ryntäsin ihanaan hierontaan, jonka jälkeen istuin hetken Heidin luona juomassa kaakaota. Päivän ilonaihe täällä on ollut se, että Kerttu on saanut pitkään kaipaamansa auton, jonka perässä hän ja kes Teferra ovat juosseet monta päivää. Aluksi suunniteltu käytetty auto vaihtuikin upouuteen Mitsuun. Huomenillalla vietetään raamattupiirin yhteydessä Heidin 39-vuotissynttäreitä.

Tänään olen miettinyt sitä, miten paljon täällä on sellaisia asioita, joita tekee ensimmäistä kertaa, kuten opettaminen vieraalla kielellä ja työskentely ainoastaan ei-suomalaisten kanssa. Sitäkin olen miettinyt, että monelta osin ihmiset on samanlaisia joka puolella maailmaa. Ajattelen jotain siihen tapaan, mitä se nepalilainen erakko oli sanonut: Jos Suomessakin on lunta ja riisiä, niin samaa maata se on. Ainakaan vielä eivät kulttuurierot ole tulleet vastaan. Kieli tuntuu tässä vaiheessa suurimmalta muurin rakentajalta.

Tänään oli muuten kiva, kun Taddelech sanoi, että heidän täytyy kidnapata mut tai varastaa mun lentoliput, etten pääse karkaamaan Etiopiasta takaisin Suomeen!