Torstain ja perjantain vietimme Vexin kanssa Butachiran kaupungissa, joka on muutaman tunnin ajomatkan päässä täältä Hosainasta Addikseen päin. Butachiran ympäristössä toimii kirkon kehitysprojekti, jonka puitteissa on mm perustettu terveysasemia ja kouluja. Siihen kuuluu myös erilaiset maatalouteen liittyvät koulutukset. Tutustuimme projektiin torstaina nälänhädästä kärsivän Shirinton kunnan alueella.

Shirintoon ajoimme vilja- ja maissipeltojen läpi. Peltoja jatkui silmiinkantamattomiin. Kytö kertoi että näky antaa hieman harhaanjohtavan kuvan alueen tilanteesta. Satoa ei ole saatu pitkään aikaan ja tämä nykyinen sato kypsyy vasta marraskuun lopussa. Siihen saakka ihmisillä ei ole mitään. Kierrellessämme Shirintossa yritimme tarkkaan tiirailla, näkyykö lapsissa merkkejä nälästä, mutta meidän silmiimme he eivät näyttäneet sen nälkäisemmiltä kuin muutkaan etiopialaisilta.

Jälkeenpäin kävikin ilmi, että valtio ja paikalla toimivat avustusjärjestöt olivat aloittaneet ruoka-avun antamisen jo kuukausi sitten. Tämä tieto yllätti meidät suomalaiset ottaen huomioon että Lähetysseura oli myöntänyt kirkolle 15 800 euroa nimenomaan Shirinton alueen nälänhädän lievittämiseksi. Ilmeisesti valtio oli kuitenkin ottanut rahoittajiksi ja yhteistyökumppaneiksi mieluummin maallisia avustusjärjestöjä kuin kirkon.
Onhan niillä enemmän asiantuntemusta kriisityöstä ja riski kirkon vaikutusvallan kasvuun muslimialueella on tällä tavalla pienempi.

Torstain ja perjantain välisen yön vietimme siistissä, mutta melko meluisasssa hotellissa Butachirassa. Perjantaina jatkoimme Butachiran kehitysprojektiin tutustumista. Kävimme parissa koulussa ja oli ihana nähdä, miten koululuokat olivat ihan tupaten täynnä kaiken ikäisiä oppijoita. Tupaten täynnä on tässä aivan kirjaimellisessa merkityksessä: n. 20 neliön luokkaan oli ahtautunut n. 100 oppilasta! Tuoleja tai pöytiä ei ollut vaan ihmiset istuivat kivenmurikoiden päällä. Enempää huonekaluja ei olisi kyllä mahtunutkaan.

Koulut oli perustettu vain 1-2 vuotta sitten, siksi ikäjakauma oli niin suuri. Kuulemma muutaman vuoden päästä tilanne tasoittuu, kun aikuisväestö on käynyt koulunsa. Koulussa, jossa vierailimme perjantaina oli suhteessa paljon vähemmän oppilaita kuin siinä, jossa vierailimme torstaina. Kun ihmettelin ääneen koululuokkien tilavuutta, vastaus selvisi aika äkkiä. Olimme tosiaankin muslimialueella, joten muslimioppilaat eivät olleet perjantaina koulussa.

Tänään Vexi jäi kotiin potemaan flunssaansa ja minä suuntasin lauantaikävelylle Lehtisten ja Pentikäisten kanssa. Kuljimme muutaman tunnin ajan ja kävimme Pateena-joen vesiputouksella. Se ei tosin ollut kovin silmiähivelevä, sillä vesi oli aika ruskeaa. Kuuluisan Patena-joen tukkisillankin ylitimme matkalla (mainitaan Make Perttilän “Etiopia”-biisissä). Illalla sauna virkisti väsyneen mielen ja palaneen ihon. Nyt voi taas hyvillä mielin lähteä porskuttamaan kohti uutta viikkoa – viimeistä viikkoa täällä Hosainassa.