Töiden puolesta elämä jatkuu ihan normaalina. Huomenna menen tutustumaan suomalaislasten kouluelämään, sillä JP-lehdestä on pyydetty heistä juttua. Otan vähän valokuvia puukäsityön tunnilta. Ensi viikolla on tiedossa pari matkaa. Tiistain ja keskiviikon vietämme yhden lähetin, Pirjon kanssa Awasassa, joka on vähän isompi kaupunki tässä lähellä. Siellä on jokin klinikka, jonne Pirjo toimittaa lääkkeitä ja tarkastaa muutenkin tilannetta.

Ensi viikon torstaista perjantaihin olemme Leenu ja Kytö Salinin matkassa tsekkaamassa ruuanjakelua nälänhätäalueella. Molemmissa paikoissa vietämme siis yhden yön, mutta niissä pitäisi olla ihan kunnollinen hotelli - Awasassa jopa norjalaisten työntekijöiden ylläpitämä. Malaria-aluetta molemmat, joten aloitamme malaria-kuurimme piakkoin. Täältä saamme onneksi lisää malaria- lääkettä, sillä omat varastomme eivät riittäisi, kun marraskuun loppupuolella menemme todennäköisesti vielä Mettuun, joka myös on malaria-aluetta. Syömme lääkettä siis koko loppumatkan.

Kotiimme ilmaantui eilen uusi tulokas - parin kuukauden ikäinen Oskari Pesonen! Pentikäisten Miisu-kissa oli tehnyt pari pentua ja piilottanut ne ulkorakennuksen ylisille. Luovutusikäisinä ne sieltä sitten pelastettiin, etteivät liikaa villiinny. Viiru-pentu meni Lehtisten perheeseen ja toinen kissoista tuli meille kesytettäväksi kunnes se löytää oman kodin.

Oskaria onkin hoidettu täällä viimeiset pari päivää kuin vauvaa. Se huutaa kun se jää yksin, kun on nälkä, kun pelottaa tai ihmetyttää. Joskus se huutaa ihan muuten vain. Oskarilla on ihan mahdottoman kova ääni ei uskoisi että niin pienestä kissasta lähtee semmoinen meteli. Kun se tutkii paikkoja, se naukuu sekunnin välein kuin joku kaikuluotain ja hiljenee vasta kun ottaa syliin. Minä ehdotin kissalle nimeksi Pesosta (Pessi), jolloin sisarukset olisivat siis olleet Viiru ja Pesonen (sen sadun mukaan). Vexi ehdotti Oskaria, joten kissasta tuli sitten Oskari Pesonen. Leikkimisestä päätelleen Oskarista tulee hyvä hiirikissa. Ehkä se voisi säikyttää pois hiiren keittiöstämme…

Ummikon havaintoja: Omituisia eläintarinoita

  • Lintukirjo on tässä maassa aika valtava. Tänään pihassamme näkyi värikäs, vähän papukaijan näköinen otus. Myös isoja korppikotkia löytyy. Addis Abebassa Lähetysseuran vierastalon lähellä sijaitsee viinitehdas, joka valuttaa viinintekojätteensä läheiseen jokeen. Sieltä korppikotkat käyvät niitä syömässä.

  • Viime keväänä yhtenä yönä vierastalolla oli kuulunut valtava pamaus. Kun asukkaat menivät rappukäytävään tarkastamaan tilannetta, käytävän kaiteella huojui korppikotka, joka oli törmännyt ikkunan läpi sisään. Lintu huojui edestakaisin hetken aikaa, kunnes oksensi ja putosi kaiteelta. Siitä se olikin helppo siirtää ulos. Eläin oli kännissä kuin käki syötyään joesta viinijätteitä.
  • Täällä Hosainassa chat-niminen huume on aika yleinen, ainakin miesten keskuudessa. Se on ihan laillinen aine mutta turruttaa pään ja aiheuttaa nopeasti riippuvuuden. Chat on jonkin kasvin lehti jota pureskellaan. Pureskelun jälkeen se yleensä sylkäistään maahan, josta sitten vuohet popsivat “herkkua” suihinsa. Sitten ne makaavat keskellä tietä chat- huuruissaan eivätkä liikahdakaan vaikka kuinka tööttäilisi. Ne pitää ihan suosiolla kiertää.


Tänne Hosainaan olemme kotiutuneet jo ihan mukavasti ja tietty normaalius ja rutiini on löytynyt. Talokin tuntuu jo ihan omalta kohdilta, vaikka täällä on asunut vasta pari viikkoa. Hirveästi normaalia elämää – siis paikallisten - täällä ei kyllä hirveästi näe. Tosin meidät on sunnuntaiksi kutsuttu yhden paikallisen synodin työntekijän luo, kun Vexi korjasi hänen tietokoneensa.

Nyt istuskelen saunan jälkeen takkatulen ääressä ja kirjoittelen tätä viestiä Vexin kannettavalla koneella. Vexi tuossa vieressä kuuntelee radiosta suomenkielisiä uutisia kissa sylissään.