Siitä lähtien kun tulimme Hosainaan, olemme vain syöneet ja nukkuneet! Meitä on pidetty täällä oikein hyvin - lähetit ovat kirjoittaneet nimensä varauslistaan, jolla he ovat varanneet meitä kotiinsa syömään. Olemme siis kiertäneet jokaisen lähetin luona syömässä lounasta ja iltapalaa ja samalla kuunnelleet mahtavia tarinoita elämästä Etiopiassa. Jotkin lounasvierailut ovat venyneet monen tunnin mittaiseksi ja sitten on pitänyt jo lähteä pois, että ehtii käydä kotona kääntymässä ennen lähtöä seuraavan lähetin luo iltapalalle. Nälkä ei ainakaan ehdi tulla!

Tänään kävimme lounaalla Lehtisten perheessä. Täällä on kaksi suomalaista perhettä ja yksi saksalainen perhe, joissa on yhteensä 9 lasta. Lasten leikeissä yhteinen kieli on amhara. Hauska kuulla kun 1,5 vuotias pellavapäinen penskakin juttelee amharaa! Aikuisten on sitä kieltä paljon vaikeampi oppia.

Vexi on jo parantunut flunssastaan ja pääsemme huomenna aloittamaan varsinaisen työmme täällä. Lauantaina pidimme jo palaverin, jossa oli kaikki lähetit paikalla ja suunnittelimme aikataulun tietokonekoulutuksia varten. Minä opetan läheteille skannausta, kuvankäsittelyä ja taittoa sekä wordin käyttöä. Lisäksi toimitan pari juttua joita yritän tarjota Lähetyssanomiin. Huomenna menen mm. haastattelemaan paria teologisen seminaarin opiskelijaa.

Ummikon havaintoja: Jumalanpalvelus ja uskonto
Tänään olimme amharankielisessä jumalanpalveluksessa. Jumis kesti kolmisen tuntia ja alkoi 45 minuuttia myöhässä, mutta onneksi saimme tulkkauksen suomeksi, niin ei ihan ehtinyt tylsistymään. Oli se vähän erilaista kuin Suomessa, mutta rakenne oli kyllä ihan tuttu. Erilaisinta oli tietysti se, että kirkko oli ihan täynnä, niin että ulkonakin istui porukkaa. Vähän toista kuin Suomen jumalanpalvelukset tyhjine penkkeineen. Ehtoollisessa oli hyvää symboliikkaa, sillä viinipikarien virkaa toimittivat sellaiset pienet muoviset lääkekupit, joista sairaalassa jaetaan lääkkeet. Onhan Kristuksen veri hengellinen lääke!

Vaikka Etiopiasta sanotaan, että täällä on pitkään ollut kristillinen kirkko, niin ortodoksisuus saattaa joskus olla kaukana siitä ortodoksisuudesta, minkä me suomalaiset tunnemme. Syynä on osittain lukutaidon puute ja koulutettujen työntekijöiden puute. Maalla, jossa uskonoppineita ei ole, kristinuskoon on sekoittunut erilaisia kansanuskomuksia, noituutta ja uhrimenoja. Toisena virtauksena siinä vaikuttaa pyhimyskultti. Maria ja Pyhä Yrjö kyllä tunnetaan, muttei välttämättä Jeesusta! Kerttu Nygren oli kerran keskustellut ortodoksipapin kanssa. Kerttu oli näyttänyt kaulassa olevaa ristiään ja sanonut: me olemme molemmat syntisiä. Kristuksen pelastustyö yhdistää meitä. Ortodoksi oli kuitenkin kieltänyt: Ei Kristus pelasta, vaan Maria! Tämä ei kuitenkaan koske koko kirkkoa.

Ortodoksikirkon sisällä on lisäksi ns. evankelinen ortodoksisuus, joka elää tarkkaan maan alla. He eivät hyväksy kirkon uskomuksia mutta eivät halua erota kirkosta, sillä uskovat saavansa eniten muutosta aikaan vaikuttamalla kirkon sisäpuolella. Jos heidän vakaumuksensa tulisi ilmi, heidät karkotettaisiin kirkosta. Muutenkin ortodoksien ja protestantti-kristittyjen välillä on ollut kiistaa, jopa vainoja, koska kansanortodoksisuudesta tulee paljon ihmisiä protestanttisiin kirkkoihin. Tällaisista vainoista on tullut kuolonuhrejakin lähiaikoina.

Jos mennään sitten vähän arkisimpiin asioihin, niin meidän keittiössä on pikkuruinen hiiri, jota Vexi on yrittänyt metsästää kameranjalusta-keihäs kädessä. Ei olla saatu kiinni, mutta ei se nyt hirveästi häiritse, mitä nyt joskus säikyttelee. Pitäisi lainata naapurin kissaa vähäksi aikaa. Eksoottisempia eläimiä täällä ei hirveästi näe, paitsi lintuja, joita on vaikka minkä värisiä. Hyeenoitakin kuulemma näkee jossain täällä lähellä.