Saimme sähköpostia Suomesta, jossa oli uutisoitu Etiopian malariatilanteesta. Helsingin Sanomien artikkeli kertoi, että Etiopiaan on tulossa syyskuun puolivälistä alkaen malariaepidemia. Malariaa on tavattu myös korkeilla alueilla, jossa sitä ei tavallisesti esiinny lainkaan.

Aika jännä kuulla Etiopian uutisia Suomesta - siellä taidetaan olla paremmin selvillä asiasta kuin täällä! Lähetit eivät ole ainakaan vielä puhuneet mitään malariavaarasta tai että olisivat huomanneet tartuntoja. Pitää kysellä vähän heiltä. Hyttysverkotkin saamme varmaan pyydettäessä. Addis Abeba sijaitsee sen verran korkealla, ettei täällä yleensä malariaa esiinny, joten lääkkeetkin olemme jättäneet väliin.

Eilen kiertelimme Vexin kanssa kaupungilla ja totesimme sen kelpaavan huonosti iltapäiväkävelyn toteuttamispaikaksi - ihmisiä kun oli koko ajan ympärillä - rehellisiä, epärehellisiä ja jotain siltä väliltä. Tänään on ollut ihan hauska synttäripäivä. Aamulla menimme Heidin Majurin kanssa kansainvälisen luterilaisen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Heidi on SLS:n lähetti joka on täällä Addiksessa kielikoulussa. Kun kielikoulu on käyty, hän menee Hosainan kuurojen koulun opettajaksi. Heidi asuu myös SLS:n vierastalossa kielikoulunsa ajan.

Jumalanpalveluksen jälkeen suuntasimme hienoon ravintolaan synttärilounaalle meikäläisen neljännesvuosisadan kunniaksi. Tarjolla oli pippuripihviä ja juomaksi viiniä, valkoiset pöytäliinat ja kaikki - hampurilaisaterian hinnalla… Kyllähän se sellaisten herkkujen jälkeen kirpaisi, kun heti ravintolan portilla tuli kerjäläiset vastaan. Täällä on halpaa olla rikas, kun köyhillä ei ole mitään.

Ummikon havaintoja: Addis Abeban katunäkymä2

Kävimme kuvaamassa erästä kommunismin muistomerkkiä, joka oli aitojen sisäpuolella. Kun tulimme takaisin kadulle, joku mies väitti meille että muistomerkkiä ei olisi saanut kuvata,
mutta että hän piti vartijat poissa sen aikaa kun olimme kuvaamassa – siitä hyvästä hän vaati rahaa. Joitakin virastoja ym täällä ei saakaan kuvata, joten lykkäsin tyypille käteen 1 birrin (10 senttiä) ja jatkoimme matkaa.

Kohta viereemme käpytteli kävelykeppiin nojaava vanhempi mies, joka kertoi että kyllä sitä muistomerkkiä saa kuvata, eikä tuollaisille valehtelijoille tarvitse mitään antaa. Mies jutusteli vähän aikaa ja toivotti sitten hyvää päivänjatkoa. Ihailtavaa ystävällisyyttä ilman mitään vaatimuksia!

Saimme kävellä rauhassa (kerjäläisiä lukuunottamatta) ehkä kaksi minuuttia, kun joukkoomme liittyi yli-innokas “turistiopas”. Mies kertoi olevansa töissä jossain aids-projektissa. Hän kulki mukanamme varmaan yli tunnin ja kertoi Etiopiasta ja Addiksesta. Emme oikein ymmärtäneet tyypin motiiveja – opastaako hän meitä silkkaa ystävällisyyttään, vai haluaako hän jotain vastineeksi (täällä sitä tulee vähän skeptiseksi kaikkien suhteen). Tarjosimme hänelle sentään kahvit. Kun olimme lähdössä kotiin päin, hän antoi puhelinnumeronsa ja pyysi soittamaan - hän tarjoaisi ilomielin opastustaan myös ensi viikolla! Onneksi ei sen enempää tarvinnut karistella häntä kannoilta vaan erosimme hyvillä mielin.

Ehkä tulevaisuudessa kannattaa käyttää taksia kaupungilla liikkumiseen. Kaupunki on täynnä sinivalkoisia pikkubussi-takseja, jotka kulkevat vakioreittiä ja maksavat max. 1 birrin/matka. Sillä pääsee helposti myös vierastalolta keskustaan, mikä on reilut 5 km. Se on hauska ja turvallinen tapa matkustaa, vaikka kuulemma suurin osa täällä työskentelevistä “valkolaisista” käyttää omia autoja.