Matkan seitsemästoista päivä
- Yhteenotto maolais-sissien kanssa ja vaellus Kakaniin

Eilen illalla saapuivat maolaiset. Illallisen aikana he asettautuivat majatalomme pihaan ja vaativat isäntäväeltä ruokaa ja majoitusta. Me saimme olla illan aikana rauhassa, mutta koska porukalle ei ollut tarpeeksi täkkejä, he olivat vieneet osan kantajien ja oppaiden peitoista itselleen. Ruuasta ja majoituksista he eivät maksaneet majatalon pitäjille, vaan majataloa ylläpitävä pariskunta joutui maksamaan 10 000 rupiaa “avustusta” maolaispuolueelle. Summa vastaa nepalipoliisin vajaata puolen vuoden palkkaa.

Tänä aamuna maolaiset tulivat jututtamaan meitäkin. He tunkeutuivat huoneisiimme kun olimme valmistautumassa päivän vaellukseen ja alkoivat kysellä, mitä mieltä olemme heistä, heidän puolueestaan ja kommunismista. He vaativat myös meiltä 10 000 rupian “avustusta”. Pekka toimi puhemiehenä ja sanoi ettei meillä ole penniäkään rahaa, sillä olemme maksaneet koko vaelluksen etukäteen ja kaikki rahamme ovat Katmandussa. Emme myöskään halua ottaa mitään kantaa maolaisuuteen, koska olemme vain tyhmiä turisteja emmekä tiedä mitään heidän politiikastaan. Sen jälkeen aseistetut maolaissotilaat alkoivat muuttua epäluuloisiksi. “Don’t you like me? Don’t you like the maoists?” he kysyivät aseet kädessään. Mitäs siihen vastaat…

Kun sanoimme ettei meillä ole rahaa, heille olisi kelvannut kameramme, jopa mukana ollut kitara. Yritimme olla mahdollisimman ymmärtämättömän oloisia - ei heidän huonosta englannista paljoa selvää saanutkaan - ja yritimme päästä porukasta eroon. Saimme kamat pakattua ja lähdimme kävelemään majatalolta poispäin maolaisten seuratessa perässä. Tilanne oli aika uhkaava, vaikka huomasimmekin että moni maolais-sotilaiden kantamista aseista oli vain yhteen hitsattuja putken pätkiä eivätkä aseita ollenkaan. Mutta yksikin toimiva ase riittää.

Hätistelimme kantajat edellemme, etteivät tavaramme jäisi maolaisten käsiin, ja lähdimme vaeltamaan samalla kun oppaamme jäi neuvottelemaan maolaisten kanssa. Viimein Thakur oli saanut neuvottelut päätökseen ja juoksi meidät kiinni. Hän kertoi joutuneensa maksamaan maolaisille 1000 rupiaa “avustusta”. Hän oli saanut maksustaan jopa kuitin siltä varalta että matkan varrella tulisi toisia maolaisporukoita vaatimaan lisää rahaa. Kuitti säästäisi meidät tulevilta “lahjoituksilta”.

Maolaiset harjoittavat kylissä juuri edellä mainitun kaltaista pelottelutaktiikkaa. Jos heitä vastustetaan, ihmisiä joskus katoaa salaperäisesti… Maolaisia kannatetaan pelon takia, mutta osittain myös siksi, että he lupaavat parantaa kylien ja kyläläisten asemaa ja lupaavat parempia aikoja. Kyläläiset tarttuvat lupauksiin, koska valtiovalta ei ole koskaan luvannut heille mitään vaan jättänyt heidät oman onnensa nojaan.

Maolaisten on helppo pitää valtaa juuri maaseudun pikkukylissä. Siellä ei ole poliisia tai armeijaa hidastamassa maolaisten toimia - tai jos on ollutkin niin pienen kylän poliisi on aika heikoilla, kun kymmeniä maolaisia astuu tantereelle. Monista kylistä poliisit ovatkin siirtyneet suurempiin asutuskeskuksiin ja käyvät pienemmissä kylissä vain päiväseltään, sillä maolaiset tekevät iskuja poliisiasemille yleensä öisin.