Matkan kuudestoista päivä

Laskeuduimme ensin parisataa metriä alas laaksoon ja nousimme 700 m laakson vastakkaista rinnettä. Saavuimme Tarkeghyangiin lounaalle - jälleen vieraanvarainen ja mukava paikka. Lounaan jälkeen pelasimme oppaan ja kantajien kanssa näppikoronaa, joka on nepalilainen perinnepeli. Sen jälkeen kiersimme kylässä ja tutustuimme buddhalaistemppeliin, josta opas vei meidät jonkun paikallisen perheen kotiin maistelemaan paikallista viiniä. Viini oli itse asiassa aika hyvää! Valmistustapa vain oli aika erikoinen: litran kannuihin lastattiin ruskeaa hirssi-mömmöä, joka oli ilmeisesti jollain lailla käynyttä. Sen päälle kaadettiin lämmintä vettä, joka valuu mössön läpi kannun pohjalle. Sitten vaan juodaan pillillä varovasti valmista viiniä kannun pohjalta. Systeemi maistui ihan puolikuivalle valkoviinille - toisin kuin Ghoptessa tarjottu “viini” joka oli jotain ihan muuta.

Oli mukava tutustua paikallisiin asumuksiin. Sherpojen rakennustyyliin kuuluu että yksi seinä on koristeltu kauniilla puuornamenteilla joiden keskellä on buddhalaisalttari. Alttarilla on koristeita, buddhapatsas, usein Dalai Laman kuva sekä valokuvat edesmenneestä hallitsijaparista. Huonekaluja ei juuri ole paitsi makuulaveri sekä pari pitkää ja kapeaa, n. 20 cm korkeaa pöytää. Lisäksi on matala kamiina jonka ääressä emäntä istuu lattialla ja kokkaa. Nainen ei juuri lieden äärestä poistu vieraiden läsnäollessa. Mies tarjoilee ruuan. Isäntäväki itse syö viimeisenä.